Suomessa kaikki työntekijät kuuluvat työterveyshuollon piiriin, mikä kattaa vähintään lakisääteiset palvelut. Niiden järjestämisestä vastaa työnantaja. Lue, mitä lakisääteisiin työterveyspalveluihin kuuluu ja mitä ei. Rajanveto ei aina ole helppoa, joten jos olet epävarma, voit kääntyä oman työterveyshuollon tuottajasi tai meidän puoleemme.
Työnantajan kustantamien työterveyspalvelujen laajuus riippuu työnantajan sopimuksesta, joka on voimassa toistaiseksi. Halutessaan työnantaja voi myös ostaa sairaanhoitopalvelut. Työnantajan vastuulla on tiedottaa henkilöstölleen, mitä sopimus kattaa ja mitä ei. Tästä syystä työterveyshuollon palvelusopimus onkin hyvä pitää työpaikalla kaikkien nähtävillä.
Lakisääteisten työterveyspalveluiden tarkoituksena on työnantajan, työntekijän ja työterveyshuollon yhteistoimin edistää:
1) työhön liittyvien sairauksien ja tapaturmien ehkäisyä;
2) työn ja työympäristön terveellisyyttä ja turvallisuutta;
3) työntekijöiden terveyttä sekä työ- ja toimintakykyä työuran eri vaiheissa; sekä
4) työyhteisön toimintaa.
Myös työn edellyttämät rokotukset ja ensiapukoulutukset kuuluvat lakisääteisten palvelujen piiriin.
Työterveyshuollon ammattihenkilöihin kuuluvat työterveyslääkäri, työterveyshoitaja ja työfysioterapeutti. Tarvittaessa työntekijä voidaan myös ohjata työterveyspsykologin tai sosiaalialan asiantuntijan vastaanotolle.
Sairaanhoito ei kuulu lakisääteisiin työterveyspalveluihin. Kaikki työntekijät ovat vakuutettuja työtapaturman tai ammattitaudin varalta, joten akuutit työtapaturmat hoidetaan yleensä kiireisenä päivystyksessä, vakuutuksen kautta yksityisellä lääkäriasemalla tai omalla työterveysasemalla.
Mikäli työnantaja tarjoaa vain lakisääteiset työterveyshuoltopalvelut, työntekijän on hoidettava perussairaudet ja niihin liittyvät todistukset julkisen perusterveydenhuollon tai yksityisen lääkäriaseman kautta. Samoin on esimerkiksi masennuksen tai tukirankavaivojen, kuten polvikivun kohdalla. Jos sairaanhoito ei kuulu työterveyssopimukseen, ohjaamme työntekijän tarkempiin tutkimuksiin ja hoitoon ensisijaisesti julkiselle puolelle.
Jos taas sairaanhoitopalvelut sisältyvät työterveyssopimukseen, tutkimukset ja hoito on mahdollista käynnistää työterveyshuollossa, josta tarvittaessa konsultoimme erikoislääkäreitä. Tämä mahdollistaa saumattoman ja nopean tuen työkyvylle. Mikäli sairaus tai vaiva kuitenkin vaatii työkykyarviota, arvion tekeminen kuuluu lakisääteisen työterveyshuollon piiriin.
Rajanveto lakisääteisten ja ei-lakisääteisten työterveyspalvelujen välillä on kuitenkin vaikeaa, ja eri ammateissa työympäristö ja terveysriskit eroavat toisistaan. Perussairauksien seuranta, kuten astma, diabetes ja verenpaine hoidetaan yleensä työterveyshuollon ulkopuolella. Esimerkiksi yötyötä tekevän työntekijän tilannetta voi olla syytä seurata lakisääteisen työterveyspalvelujen puitteissa. Koska lakisääteisen työterveyshuollon ja sairaanhoidon välissä on ns. harmaa alue, ei kaiken kattavaa nyrkkisääntöä niiden rajaamiseksi voi antaa.
Lakisääteisestä työterveyshuollosta Kela korvaa 60 % ja mahdollisista sairaanhoitopalveluista 50 %. Ensisijaisesti Kela korvaa lakisääteisistä työterveyskustannuksista ja sen jälkeen sairaanhoidon palveluista, mikäli maksukatto ei ole täyttynyt lakisääteisistä kustannuksista. Sairaanhoidon osuus kustannuksista voi olla enintään 40 % kaikista työterveyshuoltokustannuksista.
Kannattaako työnantajan tarjota henkilökunnalleen vain lain edellyttämiä työterveyspalveluja vai myös sairaanhoidon palveluja? Sopimuksen laajuus on työnantajan ja työterveyshuollon välillä sovittava asia, ja se kirjataan työterveyshuoltosopimukseen ja tarkemmin toimintasuunnitelmaan. Sopimusta ja toimintasuunnitelmaa voidaan päivittää tarpeen mukaan.
